Moikka taas! J

Päätin kirjoittaa taas, kun netti ei toimi nyt ja on muutenkin vähän tylsää ja koulukin jatkuupi huomenna! Eli mun viikon loma on nyt ohi (yyyh) ja tapasin mun Host-perheen yli viikon tauon jälkeen. Niillä oli loma mennyt kivasti Jamaikalla ja rusketustakin oli ihan kivasti tullut. Vaihdettiin kuulumisia ja tollein! Ne osti mulle sieltä hienon tollasen kaulakorun mis on Jamaikan värei ja sit ne oli ostanu mulle tollasen tosi hienon valkosen t-paidan, mis on Jamaikan värei kans ja teksti ”No Problem” kun ne kuulemma aina sanoo tollein.

Postilaatikkoon oli ilmestynyt viikon aikana EF:ltä kirje, missä on nyt sit mun lentotiedot Suomeen! :D Alko kutkuttaan ihan sikana paluu Suomeen. Tunnetta vois verrata aika samalla tavalla siihen, kun sain mun lentotiedot tänne siellä Suomessa. Toi kirje oli vähän kuin kopautus päähän että nyt pitää oikeesti nauttia vielä ”viimesistä” hetkistä tällä puolen maailmaa. Tästä päivästä eli 4.4.2011 lähtien, mulla on tasan 73 päivää lähtöön.  Eli lähtö on 15.6.2011 ja mulla on edessä kolme eri lentoo Suomeen ja reittikin on kaiken lisäksi sama kuin tänne tullessa! Lennän siis ensiksi täältä Michiganin osavaltiosta Illinoisin osavaltioon, Chicagoon, sieltä Frankfurtiin (varmaan maailman oudoin lentokenttä) ja sitten Helsinkiin, rakkaaseen Suomeen! J  Lentoliput pitäisi tulla parin viikon kuluttua, eli tän kuun lopussa.

Jos tai kun kaikki menee hyvin ja lennot ei myöhästele, oon Tampereella kotona TO 16.6.201 kello 20:00-21:00.

Täällä ollessa on kyllä nähnyt ja kuullut melkein ihan kaikkea mahdollista. Oon oppinut tunteen amerikkalaista kulttuuria , joka se on jotain muutakin kuin pelkästään Mäkkiä, ja oon itsenäistynyt tosi paljon. Kielen kirjoittaminen ja puhuminen on tullut molemmat tutuksi ja oon tutustunut uusiin ihmisiin. Täällä ollessa oon oppinut arvostaan ihan kaikkea mitä Suomessa on, ihan oikeasti. Kyllä täällä ”isossa maailmassa” huomaa, miten paljon sitä omaa synnyinmaata ja kulttuuria arvostaa. Perhe, muut sukulaiset ja kaverit mukaan lukien. Joskus tuntuu, että lähdöstä tänne olisi kulunut useita vuosia ja että en ole nähnyt kavereitani tai perhettäni ikuisuuteen! Täällä on mahdotonta miettiä niitä ylihauskoja hetkiä kavereittensa kanssa, koska on niin kaukana. Kaikki mitä Suomessa on tuntuu melkein epäodelliselta! Mutta onneks tiedän että kaikki se mitä siellä on, on totta. J

Ennen kuin lähdin vaihtariks,  mulla oli tietty mielikuva mitä kaikkee tuun kokemaan, ja miltä kaikki näyttää. Tietenkin sitä toivo pääsevänsä johonkin suhteellisen isoon kaupunkiin, mutta vaihtarivuosi ei ole koko aikaa suurta juhlaa eikä mitään ruusuilla tanssimista. Vuoteen mahtuu ihan kaikkea, ja JOKAINEN vaihtari kokee erilaisen vaihtarivuoden – ei ole kahta samanlaista vaihtarivuotta. Jollekin käy parempi tuuri kuin toisille, ja koordinaattorit sun muut työntekijät tietyssä vaihto-oppilasorganisaatiossa yrittävät taata hienon vuoden vaihto-oppilaalle. Tossakin tapauksessa jotkut työntekijät onnistuvat, ja toiset eivät. Kaikkeen kannattaa varautua varauksella ja oikeesti ajatella maalaisjärjellä asioita, koska kaikki tollaset ”hienonimet” esimerkiksi koordnaattorit tai aluevalvojat ovat nekin ihmisiä jotka tekevät virheitä.

EF on hieno organisaatio ja hintatasoonsa nähden tosi hyvä. Esimerkiksi lentojen järjestelyt sujuvat tosi hienosti ja infoominen on hyvää. Täällä Amerikassa toimiva ”vaihtarijärjestö”, jolla on jonkinlainen sopimus EF:n kanssa,  on nimeltään CETUSA. Sen työntekijät on just noita koordinaattoreita ketkä pitää huolta vaihto-oppilaista ja järjestää YLIHINNOTELTUJA matkoja vaihto-oppilaille. Toi organisaatio ei ole mua kyllä vakuuttanut toiminnallaan sitten yhtään. Ensinnäkin noi matkat vaihto-oppilaille on tosiaan naurettavan hintavia, ottaen huomioon että tästä vaihtarivuodestakin on maksettu tosi isot summat rahaa. Mitään toi CETUSA ei tarjoa ilmaiseksi vaihto-oppilaille, vaan ihan kaikesta pitää maksaa ja ei sekään mitään sillein haittaa, mutta kun ne maksaa aivan sairaasti. Ja en siis tarkoita että esimerkiksi niiden järjestämä Floridan matka pitäis olla ilmainen, mutta vois se nyt hieman halvempaakin huvia olla.

Oon silti tosi onnellinen, että lähin vaihtariks, koska tää on tosiaan antanu mulle nii monta eri kokemusta jotka tuun aina muistaan!

Nyt odottelen tosi kovasti Suomeen paluuta ja aion nauttia täällä jokaisesta päivästä, koska tällänen matka jos jokin, on ainutlaatuinen!

KESAN ODOTUS ON JOTAIN NIIIN ISOO :) !