Moroooot! :) Nyt paasee taas kirjottaan blogiin uutta tekstia. Oli tietokonekkin rikki muutaman paivan joten siks kestikin vahan. Eli tassa on muutamia juttuja tullu koettua taas - oltiin Dianan kanssa viime viikolla Michiganin Central yliopistossa, jossa on 25.000 oppilasta. Oli tosi komee paikka, kymmenia aivan huikeen kokosia rakennuksia ja porukkaa (vain opiskelijoita) kaveli yhta paljon vastaan kun Hameensillalla pahimpina paivina! Vastattiin Dianan kanssa paalle 30 opiskelijan kysymyksiin luokan edessa, jannitti hiukan. Se hetki mika siina oli kun mentiin istuun luokan eteen, oli aivan hullu, paassa oli miljoona ajatusta ja mietin etta vahan randomia olla vaan tassa nyt yli 30 yliopisto-opiskelijan katteltavana. :D Tanaan paivan paras oli vikalla tunnilla koulussa, kun oli Government -ainetta, nii yks luokkatoveri siina sitten kysy etta miten sanon mun nimen.. "Atte Hakkarainen, try to say it." ... "Atte Hakkalainen..Hakkanainen, Hakanainen.." :D Tollasta.. Sitten se parhain: opetin sille muutamia lyhyita lauseita suomeks, sit se harjotteli niita ja meni ihan ilosesti huutaan opelle: "Yeaah, I can speak now French!!" :D Tossa vaiheessa meinasin kuolla nauruun, ja sit ku korjasin etta se on Finnish, nii se ei millaa tahtonu muistaa sita ja aina tuli toi French. Huhhuh! :D Koulussa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Pikku hiljaa siihen rytmiin on alkanut tottua, ja siihen suht tiukkaan aikatauluun ja minuuttivedatysmenetelmaan mika siella vallitsee. Mutta kirjottelen nyt lahipaivina useimmin tanne, lupaus :)

 Terkut Suomeen fellahhhs,
Atte